Näöntutkimuksessa tehdään muutakin kuin testataan näköä. Kattavassa näöntutkimuksessa määritetään näöntarkkuus testillä, jota kutsutaan refraktioksi, ja tutkitaan perusteellisesti silmän etu- ja takaosa mahdollisten terveysongelmien havaitsemiseksi. Ennen näöntutkimushuoneeseen siirtymistä saatetaan tehdä joitakin testejä, kuten autorefraktometria (jolla optikko saa karkean arvion mahdollisten silmälasien reseptistä) ja tonometria (silmän sisäisen paineen mittaus). Optikko esittää kysymyksiä asiakkaan nykyisistä tai aiemmista silmäongelmista. Hän kysyy myös suvussa kulkevista silmäsairauksista, sillä jotkut niistä ovat periytyviä. Refraktiossa optikko käyttää kirjaimia sisältävää näkötestitaulua ja asettaa silmän eteen erilaisia linssejä tarkentaessaan samalla reseptiä erilaisilla tekniikoilla. Resepti tarkoittaa erikseen oikealle ja vasemmalle silmälle määritettyä linssin voimakkuutta, jolla korjataan asiakkaan näöntarkkuus. Tutkiessaan silmien terveydentilaa optikko selvittää silmän erilaisten rakenteiden kuntoa oftalmoskoopilla ja muilla laitteilla, joita voivat olla esimerkiksi biomikroskooppi ja näkökentän analysointiin tarkoitettu laite.